1970-luvun päivätanssit
Päivätanssit olivat muotia 1970-luvulla, ja töiden päälle kipaistiin tanssimaan, vaikka tuollaista hurvittelua hiukan paheellisena pidettiinkin. Helsinki-päivänä sunnuntaina 12.6.2016 klo 13–16 Hakasalmen huvilan ihanankamalissa nostalgiatansseissa soivat Helsingin tanssiravintoloiden hitit humpasta käännösiskelmiin. Päivätansseihin saa tulla pyörähtelemään minissä tai maksissa, housunpuntit lepattaen tai omana itsenään. Radio Helsingistä tuttu vinyyli-dj Mikko Mattlar säestää ja juontaa. Klo 13 kerrataan lavatanssien askelia Kimmo Luukkosen johdolla, tanssit alkavat klo 14. Tapahtumaan on vapaa pääsy.
Päivätansseja alettiin pitää jo 1950-luvulla, mutta vasta 1970-luvulla ne nousivat suosionsa huipulle. Taustalla oli alkoholipolitiikan lieventyminen, joka johti anniskeluravintoloiden määrän nopeaan kasvuun. Tansseista tuli ravintoloille kilpailuvaltti, ja niitä alettiin pitää joka päivä, iltapäivästä yöhön asti. Päivätanssien menestyksen avain oli asenteiden muuttuminen sallivammiksi: naistenkin sopi nyt mennä yksin ravintolaan, juoda alkoholia ja jopa hakea miehiä tanssiin. Hiukan epämääräinen leima päivätansseilla silti säilyi, ja monet livahtivat niihin salaa vaikkapa työmatkalla Helsinkiin.
Päivätansseissa kävivät yleensä työikäiset parikymppisistä viisikymppisiin. Sunnuntaitanssit olivat suosituimpia, mutta arkitansseihin riitti vuorotyöläisiä, yrittäjiä ja virkamiehiä. Päivätansseihin tultiin suoraan töistä arkivaatteissa. Miehillä piti olla ravintolassa pikkutakki ja solmio, ja naiset saattoivat esiintyä vaikkapa villapuserossa ja saappaissa. Tanssiessa tahtoikin helposti tulla hiki.
Päivätansseja tahditti usein orkesteri, mutta 1970-luvun puolimaissa alettiin pitää levytanssejakin. Tanssilajeja ei hallittu kovin monia, ja mentiin lähinnä foksia, valssia, tangoa ja humppaa, joskus myös jenkkaa. Kuvioilla ja kädenalituksilla ei hienosteltu, ja musiikissakin suosittiin suomenkielisiä kappaleita. Askelia siivittivät vanhat tutut Tulipunaruusut, Katupoikien laulu ja Kultainen nuoruus, mutta myös uudemmat hitit kuten Rasputin, Jätkän humppa ja Kolmatta linjaa takaisin.
Tanssien lomassa istuttiin pöydissä odottamassa seuraavaa hakua ja nautittiin juomia. Naisille riitti usein yksi lasillinen koko päivätanssien ajan, miehet tarvitsivat monesti enemmän tanssiöljyä. Niinpä tempot hidastuivat iltaa kohti, ja tanssi meni nojailuksi poski poskea vasten. Monenlaisia toiveita oli ilmassa, mutta käytännössä päivätanssit eivät olleet aivan maineensa veroisia hekuman pesiä.