Luentosarja: Ihmisenä sodassa
Ihmisenä sodassa -luentosarja liittyy Hakasalmen huvilan Mieliala – Helsinki 1939–1945 -näyttelyyn, joka esittelee sotavuosien Helsinkiä uudella tavalla, kaupunkilaisten ja kulttuuriperinnön suojelemisen kautta. Luennoilla asiantuntijat avaavat tuoreita näkökulmia sotaan inhimillisenä kokemuksena, jonka heijastukset näkyvät Suomessa yhä.
Luentosarjassa on yhteensä seitsemän osaa. Uusia luentoja julkaistaan tällä sivulla ja Helsinki-kanavalla noin kerran viikossa heinä-elokuun ajan.
Luento 1: Helsinkiläiset tiedustelijoina ja tiedustelun kohteena
Hakasalmen huvilan Mieliala-näyttelyn kuraattori Anna Kortelainen kertoo, miten mielialoja urkittiin sotavuosina. Sodanajan salainen siviilitiedustelu on uskomaton tositarina, jossa on draamaa ja mustaa huumoriakin. Samalla se on ainutlaatuinen väylä tavallisten helsinkiläisten sensuroimattomiin mielenmaisemiin 1939–1944. Kortelainen esittelee Kansallisarkiston suljetun arkistokokonaisuuden aineistoja ja sen erikoislaatuisimpia asiakirjoja. Mottona toimii erään pöytäkirjan lakoninen toteamus, kuin suomalaisen virkamiehen huoneentaulu: ”Kaavakkeet ja naiset välttämättömiä”.
Luento 2: Valokuvassa vihollinen?
Toinen maailmansota oli leimallisesti kuvien sotaa. Kuvien avulla muun muassa rakennettiin viholliskuvia, jotka osaltaan oikeuttivat sodankäynnin ja olivat siten keskeisessä asemassa myös mielialan kannalta. Esitelmässään Sodan ja rauhan keskus Muistin erikoistutkija, VTT Olli Kleemola tarkastelee, miten kuvaa käytettiin propagandan välineenä toisen maailmansodan Suomessa ja kansallissosialistisessa Saksassa.
Luento 3: Seksinnälkäisten kaupunki
Dosentti, VTT Sari Näre on tutkinut sota-ajan seksuaalisuutta, josta on virallisesti annettu pidättyväinen kuva. Ihmisten jatkuva liike sota- ja kotirintamien välillä tarjosi kuitenkin uudenlaisia tilaisuuksia viettien kohtaamisille. Joskus naitiin kuin viimeistä päivää. Helsingissä ilmatorjunnan edellyttämä kaupungin pimentäminen loi puitteita seksuaalikokeiluille ja -kontakteille. Nälkä puolestaan pakotti käyttämään seksiä vaihdon välineenä. Millaisia jälkiä sota-aika jätti nykypäivän seksuaalikulttuuriin?
Luento 4: Sotilasrakkaudesta ja sen seurauksista
Sota-aikana kokonainen ikäpolvi naimaiässä olleita miehiä vietiin vuosiksi rintamalle. Tuolloin moni kuuli ”homoseksuaalisuudesta” ensi kerran, ja samalla suhtautuminen miesten väliseen läheisyyteen tiukentui. FT Sandra Hagman kertoo, mistä sotilasrakkaudessa oli kyse. Miksi sota oli niin merkittävä käänteentekijä homoseksuaalisuuden ja suomalaisen mieheyden määrittämisessä, ja mitä tästä määrittelystä seurasi?
Luento 5: Sotavuosien suomalainen pianomusiikki: eskapismia, postromantiikkaa ja luontokuvia
Pianotaiteilija, musiikin lisensiaatti Eveliina Sumelius-Lindblom esittelee katveeseen jäänyttä suomalaista pianomusiikkia vuosilta 1939–45, säveltäjäniminä Palmgren, Leiviskä, Marvia, Bergman ja Kokkonen. Yhteistä sotavuosien pianomusiikille on pitäytyminen neutraaleissa, maanläheisissä aihepiireissä; etäällä kansainvälisistä modernistisista virtauksista ja yhteiskunnallisten epäkohtien kuvaamisesta. Esimerkiksi Palmgrenin teos Sol och skyar op. 120 kuvaa vuodenkiertoa ja vuodenaikojen vaihtumiseen liittyviä toimia. Osana luentokonserttia luodaan katsaus myös sotavuosien suomalaiseen kuvataiteeseen.
Luento 6: Sodan arpia Helsingin kaupunkikuvassa
Kaupunginmuseon kulttuuriympäristötiimin arkkitehti Mikko Lindqvist tarkastelee viime sodan jälkiä Helsingin kaupunkikuvassa. Ilmapommitusten inhimilliset ja aineelliset tuhot olivat merkittäviä, vaikkakin pahimmalta säästyttiin. Väestösuojia alettiin rakentaa kiireesti vielä sodan kestäessä. Rauhan tultua tuhoutuneita ja vaurioituneita kohteita uudisrakennettiin ja osin myös ennallistettiin. Sotavaurioiden korjaus antoi lähtökohdan myös sodanjälkeiselle kaupunkisaneeraukselle. Hajasijoituksen tavoittelussa aistii kaikuja pommituskokemuksista. Pommitustuhojen erilaisten korjaustapojen merkit voi yhä nähdä.
Tutustu tarkemmin Hakasalmen huvilan Mieliala – Helsinki 1939–1945 -näyttelyyn.
Kuva: SA-kuva