Musiikkia!-näyttely tiivisti unelman Suomen musiikkimuseosta
Suomesta puuttuu oikea musiikkimuseo, jollaista on toivottu vuosikymmeniä. Hakasalmen huvilan Musiikkia!-näyttelyssä kokeiltiin, miten musiikin vaiheista voi kertoa nykyaikaisen museon keinoin, kävijän elämystä korostaen. Kahdessa vuodessa iloisessa ja toiminnallisessa näyttelyssä ja sen yli 200 tapahtumassa kävi 91 300 vierasta, joiden ihastunut palaute vahvistaa uskoa kenties joskus toteutuvan Suomen musiikkimuseon tarpeellisuuteen.
Musiikkia!-näyttely heijasti uuden tutkimuksen näkökulmia ja avarsi perinteistä tarinaa, joka perustuu musiikkisankareihin, kansallismielisyyteen sekä klassisen ja populaarimusiikin erotteluun. Sen sijaan näyttelyssä nostettiin esiin tavallisten ihmisten musiikkikokemuksia ja -muistoja, jotka ovat viime aikoihin asti olleet syrjässä musiikinhistoriasta, myös museoissa. Musiikkia!-näyttelyä ei siis tehty vain musiikinharrastajille, vaan jokaisen toivottiin löytävän omia muistojaan. Moni kertoikin saaneensa paljon näyttelystä, vaikkei olekaan ”musiikki-ihminen”. Myös lapset ja turistit viihtyivät erinomaisesti.
Ylivoimaisesti eniten kaikenikäiset kävijät pitivät Musiikkia!-näyttelyn osallistavuudesta ja toiminnallisuudesta. Suurin suosikki oli tanssikoulu, jossa voi opetella menneen ajan muotitansseja menuetista hiphoppiin, kintereillään koululaulupeli, jossa sai ottaa revanssin kansakoulun laulukokeessa. Pitkin matkaa voi hipaista kosketusnäytön painikkeita, kuunnella musiikkia mielensä mukaan, aukoa luukkuja tai istua tunnelmoimaan vaikkapa 50-luvun Fennian ravintolapöytään.
Monia miellytti perinteinenkin näyttelysisältö: vanhat soittimet, radiot, levynkannet, puvut, julisteet ja valokuvat. Useat kertoivat Musiikkia!-näyttelyn herättäneen nuoruusmuistoja, mistä vihjaavat palautteessa useimmin mainitut esineet, koulun laulukirjat, Hurriganes-kaappi ja Lepakon ovi.
Lukuisat kävijät kehuivat sisällön runsautta, yllättävyyttä, monipuolisuutta ja ajallista kattavuutta – toivoivatpa jotkut näyttelyn olevan vielä laajempi. Yleisön palautteessa nousi myös esiin Musiikkia!-näyttelyn viihtyisä, rento ja vapaamuotoinen tunnelma.
Kielteistäkin palautetta saatiin, mutta vain vähän, lähinnä ajoittaisista teknisistä ongelmista. Myös musiikillisista painotuksista hiukan purnattiin, lähinnä siitä, että jokin itselle läheinen musiikinlaji oli esillä liian niukasti. Mutta kun yksi penäsi lisää heviä ja toinen taas vaati räkärokkia pois, näyttely taisi kokonaisuutena olla varsin tasapuolinen.
Musiikkia!-näyttelyn innostunut vastaanotto osoittaa, että uusilla näkökulmilla ja nykyaikaisen museon keinoin musiikinhistoriaa voi elävöittää ja tuoda lähemmäksi yleisöä. Osallistaminen ja toiminnallisuus ovat oiva tapa tuottaa musiikkimuseoelämys, joka saa aistit, muistot ja tunteet liikkeelle. Toivon mukaan Musiikkia!-näyttelyn kokemuksia voidaan joskus hyödyntää oikeassa Suomen musiikkimuseossa.