Rikoksen ja rakkauden kaduilla vie leffojen Kallioon

Pitkänsillan takana on kuvattu sadan vuoden aikana kymmeniä elokuvia ja televisiosarjoja. Hakasalmen huvilan uusi näyttely Rikoksen ja rakkauden kaduilla esittelee kuvitteellisen Kallion, jossa on langettu rikoksen poluille, rakastettu ja tehty työtä. Vahvasti visuaalinen ja elokuvamaisen elämyksellinen näyttely avautuu 1.4.2022 ja jatkuu 12.2.2023 asti.

Helsingin vanhojen työväenkaupunginosien omaleimainen maisema, monikerroksinen historia ja rouhea tunnelma ovat vedonneet elokuvantekijöihin vuosikymmenestä toiseen. Jo Suomen vanhin kokonaisena säilynyt näytelmäelokuva, Ollin oppivuodet vuodelta 1920, on kuvattu osin Hermannissa, ja viime syksynä Kallion kulmilla tehtiin uusi kausi suosittua Aikuiset-sarjaa. Pitkänsillan takana on aikojen saatossa työskennellyt ohjaajia Edvin Laineesta Aki Kaurismäkeen ja näyttelijöitä Ansa Ikosesta Anna Airolaan.

Mykkäelokuvan ajoista asti alueesta ja sen asukkaista on luotu valkokankaalla ja televisiossa erilaisia mielikuvia. Keskiluokkaiset elokuvantekijät sijoittivat 1930–1950-luvuilla Pitkänsillan taakse synkkiä tarinoita rikoksiin sortuvista nuorukaisista ja langenneista naisista. Työläistaustaiset tekijät toivat 1970-luvulla fiktioon elämänmakua ja realistisempaa otetta. Uusimmissa kuvauksissa keskiluokkaistunut, trendikäs ja hyvinvoiva Kallio näyttäytyy jopa päivänpaisteisena idyllinä.

– Rikoksen ja rakkauden kaduilla on siitä poikkeuksellinen museonäyttely, että siinä keskitytään fiktion maailmaan ja siihen, miten se peilaa todellisuutta. Näyttely on oikea mahdollisuuksien aarrearkku kaltaisilleni ihmisille, joita kiinnostaa aina elokuvia katsellessa, miten aito kaupunki otetaan fiktion käyttöön, sanoo näyttelyn kuraattori Minna Santakari.

Rikoksen ja rakkauden kaduilla -näyttelyssä kuvitteellinen leffojen Kallio lomittuu alueen oikeaan historiaan ja kuvitelmat asettuvat todellisen kaupungin kartalle. Elokuvien ja televisiodraamojen tarjoamaa kuvaa Pitkänsillan pohjoispuolisesta Helsingistä tarkastellaan niin rikoksen ja rakkauden kuin perheiden ja kaveruuden kannalta. Pitääkö 1920-luvulta asti toistettu myytti rikollisten, juoppojen ja turmeltuneen nuorison tyyssijasta yhä pintansa? Ovatko elokuvien kliseet vaihtumassa toisiin kaupunginosan muututtua rajusti?

Näyttelyssä voi sukeltaa elokuvien maailmaan, jossa pyykit liehuvat pihoilla, öisillä kujilla hiippailee outoja tyyppejä ja hämäräperäisessä osto- ja myyntiliikkeessä tapahtuu kummia. Kosketusnäyttöön perustuvalta kartalta voi valita itseään kiinnostavan kuvauspaikan ja katsella siellä kuvattuja kohtauksia eri aikojen elokuvista. Tuttujen näkymien lisäksi voi myös kurkistaa Helsinkiin, jota ei enää ole – millaisia elokuvia on esimerkiksi kuvattu Linjojen puutaloissa tai Sörnäisten sataman alueella, jolla on nykyään Kalasataman ja Sompasaaren asuinalueet?

Näyttelyn kuraattorina ja suunnittelijana on toiminut elokuvalavastaja ja -tutkija Minna Santakari yhteistyössä Helsingin kaupunginmuseon työryhmän kanssa. Näyttelyn graafisen ilmeen on suunnitellut niin ikään elokuvan alalla ansioitunut graafikko Samppa Ranta. Näyttelyyn on saatu hyvin runsas valikoima harvoin nähtyjä valokuvia ja elokuvakatkelmia, joiden kokoamisessa on tehty yhteistyötä Kansallisen audiovisuaalisen instituutin, Yleisradion ja lukuisien tuotantoyhtiöiden kanssa.

Elokuvien ja televisiodraamojen tarjoamaa kuvaa Pitkänsillan pohjoispuolisesta Helsingistä tarkastellaan niin rikoksen ja rakkauden kuin perheiden ja kaveruuden kannalta. Pitääkö 1920-luvulta asti toistettu myytti rikollisten, juoppojen ja turmeltuneen nuorison tyyssijasta yhä pintansa?

Kuva: Maija Astikainen / Helsingin kaupunginmuseo